Uni from Alinen by Noiduin

Jouduin kumma kulkemahan
Maan paha pakenemahan
Läpi synkän yön ja aution maan
Siellä vaellan
Rajoilla Kuoleman

Sain surman suitset suuhun
Kalman kahlehet olalle
Jalkahan kiviset kengät
Kivikontin selkähän

Ei anna aika maata
Mieli leutona levätä
Näillä matkoilla majattomilla

Läpi tämän lohduttoman unen olen kulkenut jo kauan aikaa
Sen jäätäviin varjoihin kadottanut elämäni enkä sitä kaipaa
Tämän vieraan maan olen ottanut
omakseni sen lopulta vaeltanut
Unohtaen nimeni ja unohtaen syntyni

En tiedä aikaa
Se mikä oli ennen kuin sydämeni kylmeni
Ennen kuin nimeni hukkui
ja hyisiin tuuliin katosin

Ei mitään muistoa
Ei kaipausta
Vailla tarkoitusta, päämäärää
Silti jokin eteenpäin kuljettaa

Kuka minun kummasen on kuvannut
Oonko suosta vai oonko maasta
Meren mustista mu'ista
Tuhannen sylen syvästä

Läpi tämän lohduttoman unen olen kulkenut jo kauan aikaa
Sen jäätäviin varjoihin kadottanut elämäni enkä sitä kaipaa
Tämän vieraan maan olen ottanut
omakseni sen lopulta vaeltanut
Unohtaen nimeni ja unohtaen syntyni

Tämän vieraan maan
Tämän vieraan maan

Läpi tämän lohduttoman unen olen kulkenut jo kauan aikaa
Sen jäätäviin varjoihin kadottanut elämäni enkä sitä kaipaa

• Folk
• darkfolk
• finnish
• nordicfolk
• paganfolk
• Finland