Palanut maa by Kadotettu

Vika piilee minussa
Rippeet ihmisen
Niistä ei jää mitään
ei jälkeen tulen

Yksitoista kertaa olen kuollut
Tänään koittaa kerta viimeinen
Kaksitoista kertaa syntynyt
Enää ette minua tänne pakota

Vaellukseni päättyy nyt
Ei enää, ei ikinä
Minun sieluni jäätynyt
Senkin poltan, kanssa itseni

Onko minun perintöni
Kuollut, runneltu, poltettu maa
Vain savuavat rauniot
Jäävät taakseni
Ihmisyyden synti
on puhdistettu
Ei enää saastaa
Vain rauha ikuinen

Voima puhdistava, kosketus tulen
Sen hellä huoma, saattaa meidät uneen
Syliin Ikuisuuden, kätköön avaruuden
Takaisin tomuksi, josta syöpänä sikisi
Ihminen

Alla kuolleen maan
Vihan siemen itää
Ruokittu verellä
Ravittu lihalla
Taimi nousee
Peittää maan
Verenpunaisilla
Juurillaan

Kukaan ei tule tänne huutamatta
Kukaan ei poistu itkemättä
Sinunkin aikasi tulee nyt
Rinnalla muiden syöpäsolujen

Kello juoksee, kohti loppua

“minulla on vain kaksi ovea, kaksi, uneen ja kuolemaan"

• Black Metal
• Metal
• dark ambient
• dark metal
• funeral doom
• Finland