Viimeiset Sanat from Viimeiset Sanat by Junkyard Shaman

Nämä ovat viimeiset sanani ihmiskunnan tuleville polville, viimeiset limaiset sanat jotka karkaavat huuliltani
ja tahraavat tulevien polvien tietoisuuksia vielä sukupolvienkin päästä...
Me olemme vaurioitunut laji, syntymässämme satutettu
metsäläisten rotu joka on hiipinyt ulos metsistä, rakentanut kaupunkeja jotka ovat syöneet metsät...
musta savu kohoaa korkeuksiin
kun synnyttämämme kaupungit hengittävät ulos, pitkä, vaikea henkäys joka tekee ilman likaiseksi ja rumaksi...
Ja näissä kaupungeissa me
kuljemme päivästä toiseen epäluuloisina, epäuskoisina, peloissamme ja eristäytyen, eristäytyen kaikesta, eristäytyen muista kaltaisistamme,
eristäytyen itsestämme, niin, etenkin itsestämme! Kaikkein kamalinta modernille ihmiselle on istua viisitoista minuuttia yksin omien
ajatustensa kanssa, koska meidän ajatuksemme ovat pahin vihollisemme, jatkuvasti huutava suu ja kiristelevät hampaat joita joudumme
tuijottamaan kahdenkymmenen sentin päästä, ajatusten vihainen virta, loputon vuoksi joka huuhtoo meidät kohti kurimusta jos annamme sille
vallan.
Tästä syystä en koskaan luota ihmisiin, elleivät he ole osoittaneet osaavansa olla hiljaa puoli tuntia kerrallaan, ilman pakonomaista
tarvetta häiritä meitä molempia puhumalla jatkuvasti koko ajan. Nämä ovat viimeiset sanani ihmiskunnan tuleville polville, viimeiset limaiset
sanat jotka karkaavat huuliltani ja tahraavat meidät kaikki syyllisyydellä..
Me olemme kaikki vankeja tässä maailmassa. Jos et kykene katsomaan
vanginvartijaa silmästä silmään, et koskaan tule löytämään ovea ulos. Ulkona odottaa vain tyhjä tila, sama kylmä tyhjyys joka täyttää
tämän huoneen, huoneen jossa väsymys on ase joka on painettu ohimoani vasten, kylmä paino vasten tykyttävää otsasuonta, suonissani kiertää jäätä ja olen valmis jättämään teidät kaikki taakseni.
Täyttämään kylmän tyhjän huoneen kaipauksella ja lämmöllä, jota en osannut ilmaista, mutta jonka toivon jäävän perääni teidän muistoihinne. Jokaikinen päivä täällä on ollut taas yksi uusi päivä helvetissä.
Joka ikinen päivä on yksi päivä lisää painoa jalkoihin, taas kasa muistoja jotka tekevät lähdöstä aina vain vaikeampaa ja raskaampaa.
Mitä useamman vuoden täällä olen, sitä vähemmän olen odotuksia ja sitä enemmän olen muistoja. Se on kai ihmisen kohtalo ja tila, odottaa
jotain mikä ei tapahdu, tulla kasaksi muistoja ja menettää kaikki odotukset, vaeltaa kahleet jalassa päivästä toiseen näitä katuja joilla
kasvot käyvät vieraammiksi ja paikat oudommiksi, sinun muistosi lanataan pois uusien ihmisten muistojen tieltä ja tajuat, ettei tämä enää
ole sinun maailmasi ensinkään. Lopulta olet vain varjo menneestä maailmasta, irti omasta ajastasi, elänyt liian pitkään vain koska et osannut
kuolla silloin kuin sinun piti.. Nämä ovat viimeiset sanani ihmiskunnan tuleville polville, viimeiset limaiset sanat jotka karkaavat
huuliltani ja hämmentävät tulevia polvia vielä vuosikymmenten kuljettua ohitseni ja jätettyä minut ruostumaan itsekseni..

• Experimental
• ambient
• avant garde
• drone
• post-industrial
• sound art
• Taipei