Kalmio from Kalmio by Junkyard Shaman

Tänään minä näin ihmiskunnan kurjuuden, sen suonissa kiertävän mädän ulosteen ja myrkkykaasuina taivaalle leviävän uloshengityksen. Ruumiit kulkevat kaduilla vakuutellen itselleen olevansa elossa, peittäen luonnollisen kuolemansa merkit uusilla naamioilla, mädäntyen sisältä omista rakenteistaan kuin homeiset kerrostalot. Toiset väistelevät todellisuutta kaikin mahdollisin keinoin. Ilta illan jälkeen kauppakeskuksissa jonotetuille ilmaisille ämpäreille keksitään uusia käyttötarkoituksia tehokkaammin, kuin mitä lainsäätäjät kerkeävät julistaa laittomaksi. Toiset todellisuus hakkaa joka ilta. Nyrjähtäneitä niveliä, poikki napsahtaneita luita, ruumiit ovat rytmikkäitä soittimia.
Veri kohisee aivoissa kuljettaen happea ja hallusinaatioita, hetkellisiä harhoja ilosta ja onnesta, haihtuvia usvaisia pilviä, jotka jättävät jälkeensä näivettyneen olon.
Kaikkialla katukuvassa läpinäkyvät romun tykittäjät paistattelevat limaisina alkukevään kylmän auringon paisteessa. Joku ohikulkija astuu yhden päälle, jalka uppoaa lihaan kuin hyytelöön ja jättää jälkeensä opiaatin katkuisen löyhkän.
Askelten tasaisessa kopsahtelevassa rytmissä on yksi kostea tauko, muuten kukaan ei huomaa mitään eroa. Kaikki jatkuu kuten ennenkin. Kurjat ruumiit pitävät omaa rytmikästä meluaan. Ruumiiden rakentamat koneet hurisevat ja kolisevat ja rämisevät asfaltilla. Raha vaihtaa taskua. Ihmisiä syntyy ja kuolee. Veri kohisee aivoissa kuin ennenkin. Kalmiossa on kaikki ennallaan..

• Experimental
• ambient
• avant garde
• drone
• post-industrial
• sound art
• Taipei