Tuhkaa Tuulessa from Kaaren tuollapuolella by Atlas Marx

Olit mulle kaikki, kuu ja aurinko, mut valo sammui, jäi varjot vain lohduttomiks.
Sun sanat soi yhä mun päässäni, kuin kaiku, joka ei haihdu pois.
Mä rakastin sua, enemmän kuin itseäni, mut sä rakastit vaan vapauden haamua.
Tuhkaa tuulessa, me hajottiin, mä huudan sun nimeäs, mut vastausta en saa.
Miten me oltiin, mitä meistä jäi?
Vain haavat, jotka ei koskaan parane kai.
Tänään näin sut, ja sydän pysätyi, mut sun katseessas ei ollut mitään tuttua.
Kuinka helposti voi unohtaa, se, joka antoi sulle kaiken?
Mä rakastin sua, enemmän kuin itseäni, mut sä rakastit vaan vapauden haamua.
Tuhkaa tuulessa, me hajottiin, mä huudan sun nimeäs, mut vastausta en saa.
Miten me oltiin, mitä meistä jäi?
Vain haavat, jotka ei koskaan parane kai.
Viha polttaa rintaa, en tunnista itseäni, mut suru hukuttaa, en pääse karkuun tätä.
Jos voisin kääntää ajan taaksepäin, sanoisin: "Älä koskaan rakasta näin".
Ja kun tuuli taas nousee, se vie mukanaan viimeisenkin rippeen meistä. Mä seison yksin, tuhkana tuulessa.

• Pop
• electropop
• finnish-music
• latin-pop
• power pop
• powerballad
• Joensuu